Kuopion uhrikirkko

on

Kuopion uhrikirkko

Kuopion kirkkoherra Henrik Hoffren syytti 1600-luvun lopulla juhannuspäivän jumalanpalveluksessa Kuopion kolmannen kirkon alttarille uhrilahjan tuoneita kahta naista taikauskosta. Toinen naisista oli tuonut alttarille pellavakuteen, joka oli kiedottu kokoon hampulla ja heinänkorsilla, toinen puolestaan kourallisen mustaa villaa. Naiset olivat tulleet kaukaa. Toinen naisista oli pitäjän laitamilla sijainneelta Punnonmäeltä, toinen puolestaan Iisalmen pitäjän alueelta. Moni muukin oli samassa jumalanpalveluksessa uhrannut alttarille oravannahkoja ja jotkut jopa kokonaisia oravia. Kirkkoherra ei kuitenkaan ollut tunnistanut naisten lisäksi muita, koska väenpaljous oli ollut melkoinen.

Pyhän Johanneksen mukaan nimettyyn vanhaan Kuopion kirkkoon saapui kirkkoherran kertoman mukaan juhannuspäivänä väkeä jopa yhdeksästä seurakunnasta, ja ihmisten kulkeminen edestakaisin aiheutti ”kovaa meteliä ja pahennusta”.

Tapa tuoda uhrilahja kirkon alttarille oli Ruotsin puolella yleinen 1600- ja 1700-luvuilla. Suomen osalta koko maan kattavaa selvitystä ei ole tehty, uhrikirkkoja tunnetaan kuitenkin eri puolilta maata täältäkin. Uhraamistapa perustui uskomukseen, jonka mukaan uhrikirkkona pidettyyn kirkkoon viety uhrilahja paransi antajansa mahdollisuuksia saada rukouksensa kuulluksi. Uhrikirkon erottaa muista kirkoista erityisesti se, että suuri osa lahjoista tuli pitäjän ulkopuolella asuvilta ihmisiltä. Oma kotikirkko ei siis välttämättä kelvannut uhrikirkoksi, vaan tiettyjä kirkkoja pidettiin pyhempinä kuin toisia ja siksi otollisempina uhripaikkoina. Mahdollisesti tapa uhrata Kuopiossa oli periytynyt jo ensimmäisten kirkkojen ajoilta, ehkä jopa sitäkin aikaisemmalta ajalta.

Kuopion kirkossa uhraaminen mainittiin vielä rytyjoulun tapahtumia puineilla käräjille vuonna 1720, jonka jälkeen naapuripitäjien asukkaiden matkustaminen Kuopioon juhlapyhinä lopullisesti kiellettiin.

Lähteenä käytetty Mia Kurosen pro gradutyötä: Onnea tavoitellen vaaraa välttäen, 2009.

 

SACRIFICE CHURCH OF KUOPIO

At the end of the 17th century, the vicar of Kuopio, Henrik Hoffren, accused two women of superstitious offerings to the altar of the Third Church of Kuopio during the church service on Midsummer’s Day. One of the women had brought a linen weft wrapped with hemp and hay, while the other had a handful of black wool. The women had come from afar. One of the women was from the village of Punnonmäki which was situated on the outskirts of the parish, the other, from the parish of the district of Iisalmi. Many others, in the same church service, had sacrificed squirrel furs and some even squirrels on the altar. However, the vicar had not identified the others, in addition to the women, because there had been a lot of people.

According to the vicar, parishioners from as many as nine parishes arrived at the old church of Kuopio named after St John on Midsummer’s Day, and the passing of people back and forth caused ‘severe racket and disdain’.

The custom to bring the sacrifice to the altar of the Church was common in Sweden in the 17th and 18th centuries. In Finland, there has been no country-wide survey, but sacrificial churches are known from all over the country. The method of sacrifice was based on the belief that a sacrifice given to a sacrificial church improved the opportunity of the giver to have his prayer heard. In particular, the sacrificial church distinguishes other churches from the fact that much of the sacrifices came from people outside the parish. So your own church did not necessarily qualify as a sacrificial church, but certain churches were considered more sacred than others and therefore more favorable for sacrifices. Possibly the tradition to sacrifice in Kuopio was inherited from the early days of the first churches, perhaps even earlier.

Sacrifices at the church in Kuopio were even discussed at the court hearing in the year 1720, in connection with the sordid Christmas events that took place there, after which the parishioners of the neighbouring parishes were banned from travelling to Kuopio on holidays.

Source: Mia Kuronen’s Master’s thesis: Onnea tavoitellen vaaraa välttäen, 2009 [Looking for good luck in avoiding danger, 2009]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s