Paawo Korhosen arkkiveisu

on

Rautalampilaisen Paawo Korhosen ( 1775-1840), Vihta-Paavon  runo

Kuopion kirkon rakentamisesta

Kuopioss’ on kuulu kirkko,

Suuri julkinen rakennus,

Komea joka kohalta,

Rautakangilla rakettu

Seinämuurit seisoviksi,

kiwet kaikki kiinnitetty

Kalkkiruukilla kowasti,

Siwutut sileiksi päältä,

Kaikki kalkilla katetut,

Sisuswärkit siewät wielä,

Kaikki kaunista tekoa.

 

Pitiwät puhetta ennen,

Partawaarit paljon siitä,

Kuinka tuol’ Kuopiossa

Suuri huono herran huone,

Kirkko kehno kau’an ollut,

Waik on maaherran howina,

Ruunun kassan kaupunkina,

Pulskasti puoli sata’a

Ajastaika’a asunut.

 

     Eipä Karplaani kajonnut,

Kiirehtinyt kirkon työhön,

Sitä Kampselli ruwennut

Uu’en temppelin tekohon,

Sitä rohennut rowasti

Akanteri aikanansa

Kirkon korjuusta puhua;

Wasta Walkreeni rowasti

Alotti tämän asian.

Koska ennen aikanansa

Ruotsinwallalla waelsi

Kuwernyöri Kuopiosta;

Sille Walkreeni walitti,

Kuinka huono herran huone,

Wanha rau’ennut rakennus

Kuitenkin on Kuopiossa.

 

Nämät kaikki nähtyänsä

Wastasi wapasukuinen

Ja kreiwi rehellisesti:

”Ei ole maata miehetöntä,

Kirwes on joka kylässä

Pitäjä peräti pitkä,

Wirkamiehet wielä siitte

Kaupunnissa kaikellaiset,

Waikka kirkkonne kiwestä

Rakennatte raua’an kanssa,

Waikka waskesta katonkin,

On tei’än oma asia.”

 

     Wiimein maaherra Wipelius

Wasta Walkreenin avuksi

Tuohon tuumahan rupesi,

Mukautti muutkin herrat,

Kaikki tyyni kaupunnista,

Taiwutti talonpojatkin,

Miellytti pitäjän miehet

Emäkirkolla eniste.

Eihän kappelit kajonnut

Tuohon työhön tyytymällä;

Pantihin pakolla siihen,

Esiwallan woiman kautta

Elatusta äi’illensä

Maksamahan maan tawalla,

Niinkun laki wanha waati.

Wanha oikeus opetti.

 

     Asia tuli alulle,

Suuri joutuen jalalle.

Perustuksen pohjan kanssa

Riiwin riitingin perästä.

Koska Riiwi kohta kuoli,

Mestari meni lepohon,

Pysäyntyi pykäysmahti,

Sota seurasi perästä,

Raukesi tämä rakennus,

Puut ne kaikki poltettihin,

Tehty tellinki katosi

Kaikki kirkon ympäriltä,

Wärkit hankitut wäsäyntyi,

Miehill’ oli muuta työtä.

     Kohta alkoi toinen aika,

Aika aivan toiwottava,

Kun rakensi rauhan herra,

Walta waihtui Keisarille.

Alkoi kohta Kuopiossa

kirkon työ jo kiirehesti,

Aiwan ahkera rakennus,

Joka kulki kunnialla,

Tosin toimella hywällä,

Kokonansa korkialle.

Tapulikin viimein taipui,

Että kellotkin kohosi

Sen kirkon kiwisen päälle.

Siell’ on varressa wasara,

Joka tiimoja takoopi,

Hetken päälle hellittääpi,

Wielä wiisarit siwulla,

Tawallisen taulun kanssa

Joka kulmalle kuvattu,

Että kansa köyhempikin,

Niin kuin muutkin matkamiehet

Arwoaisi ajan juoksun.

Sen nyt tietäwät tytötkin,

Mitä miehetkin puhuwat,

Kuinka nyt on Kuopiossa

Julkinen Jumalan huone.”

 

Paavo Korhosen runo löytyy  teoksesta Paavo Korhosen viisikymmentä runoa ja kuusi laulua, jonka ensimmäinen painos on vuodelta 1848.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s