Ruotsin kirkon perintö

on

Osa lehtijutusta ”Kirkkoveisuu Kuopiossa, nyt ja ennen”, Savo-Karjala 16.12.1889

[…] ”Olipa eräs pitkä ja pitkäkaulainen räätäli,

Juho nimeltään, joka aina oli kirkossa

pohjois-owen puolella, että hywin näki

alttarille ja samoin itse sinne näkyi. Kun

lukkari penkistään alotti wirren, silloin ka-

wahti räätäli-Juho pitkin pituuttaan sei-

salleen, ja nyt sitä annettiin mennä täyttä

kurkkua, omaa ”tyyliä.” Mutta olipa miesten

parwella toinenkin kööri, ”Maaningan

papin pojat,” wälistä waan ”Kalle

herra,” wälistä ja useimmiten kaksi weljestä,

ainakin kesäaikana. Nämä tietysti

kiskoiwat hikeen asti ”maaninkalaisiksi.”

No, minkälaista oli sitten tuo Maaningan

”tyyli”? Se oli kiekuroimista jos

jonnekin päin, ja pää-asia oli waan se,

että saisi lukkarilta wirren ryöstetyksi ”penkin

alle.” Oli niinä aikoina wanha ”rok-

koherra” Jerppén lukkarin sijaisena. Kun

Juho-räätäli alhaalta ja ”papin pojat”

ylhäältä miesten parwelta pääsiwät oikein

ääneensä, eipä Jerppén raukka jaksanutkaan

weisua ohjata; se meni aina ”penkin

alle”. […]”

Savo-Karjala_146_16_12_18892 copy_räätäli juho_p

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s